No niin.Jalleen on vierahtanyt viikko Kathmandussa. Aika kuluu nyt todella nopeasti, enka suostu uskomaan, etta ensimmainen kuukausi on jo takanapain. Tasta kaksi viikkoa, niin ollaan jo puolivalissa. Uskomatonta!
Noh, viime paivistyksen jalkeen on tapahtunut seuraavaa mainitsemisen arvoista: perjantaista alkoi keskiviikkoon asti kestany loma, jota juhlistimme perjaintaina guesthousella vietttamalla pitkaa iltaa. Lauantaina olo olikin sitten vahan sen mukainen, mutta onneksi saimme helpostusta trekkaustoimiston miehen tarjoamasta sauna-hieronta-setista. Olin elamani ensimmaista kertaa hieronnassa, ja hierontapoydalla maatessani huomasin jannittavani jotakuinkin yhta paljon kuin hammaslaakarissa. Hyvin pian huomasin kuitenkin nauttivani olostani, silla hierojamies oli todella ammattitaitoisen oloinen. Viereisella poydalla makoillut Tuukka kuitenkin epaili, etta hierojallani oli tuberkuloosi, silla tama oli varustautunut hengityssuojaimella ja yski jatkuvasti. Itse epailen, etta kyseessa oli taysin normaali, jalkahien aiheuttama reaktio. Noh, hieronta kesti tunnin ja intiimialueita lukuunottamatta joka ikinen kohta kropasta tuli hierotuksi - silmaluomia myoten.
Hieronnan jalkeen oli vuorossa kauan odottamamme sauna. Totuus oli taas tarua ihmeellisempaa; saunasta puuttui loylykauha, ampari, rappana seka puolet kiuaskivista. Onneksi mukanani oli litran vesipullo, jolla saimme jonkinlaista loylyntapaista aikaiseksi. Kanssamme saunoi myos paikallinen ystavamme Mana. Mies oli ensimmaista kertaa elamassaan saunassa, ja viela tallaisten suomalaisten hullujen kanssa. Oli siina Nepalin pojalla ihmettelemista!
Sunnuntai ja maanantai sujuivat lepailyn merkissa, silla pieni flunssa vaivaa matkaajaa edelleen. Lepo tuli kuitenkin tarpeeseen, silla tiistaina koitti viimeinkin paiva, jonka vuoksi koko loma oli olemassa: Holi. Ja mika tama Holi sitten on? Lienee turha edes yrittaa selittaa, mutta selitysten mestarina yritan silti: etaisesti meidan vappuamme muistuttava vari-ilottelujuhla, jota on alunperin juhlittu jonkin pahan jumalan kuoleman kunniaksi. Nyt juhlan alkuperainen tarkoitus on useimmilta hamaran peitossa, mutta meininki on sitakin hurjempaa. Ideana on sotkea ihmisia varijauheella seka varjatylla tai kirkkaalla vedella taytetylla vesi-ilmapalloilla. Myos vesiampareiden kaataminen niskaan on suosittua. Varit ja vedet ovat ikaankuin rakkauden ilmaus, tai sitten tama on vaan hyva tekosyy kaikella sotkemiselle. Taman kuulleina olimme valmistaneet juhlaa varten mielestamme riittavan maaran vesi-ilmapalloja, mutta kun lahdimme kaduille, ymmarsimme suomalaisesta sisusta huolimatta olevamme pahassa alakynnessa ja kaikkien maalitauluina. Hyvin pian kavi selvaksi, etta palloja, vareja ja vetta on turha vaistella. Ei muuta kun taysilla mukaan! Koko ajan viuhui palloja, kaatui parvekkeelta vetta niskaan tai joku oli hieromassa naamaan varijauhetta niin etta polina kavi. Nepalilaisten kasitys ns. ihmisen omasta tilasta on hieman toista kuin meidan suomalaisten, mutta homma ei kuitenkaan kaynyt ahdistavaksi kuin pahimmissa paikoissa. Mukanamme leikissa olivat myos paikalliset ystavamme Samip ja Mana. Juhliemme oli maara jatkua Manan kotona, missa hanen perheensa tulisi tarjoamaan meille illallista. Kavellessamme kohti vierailupaikkaa mietimme, kehtaammeko menna ruokapoytaan litimarkina ja tuhannenkirjavina, mutta tahan kysymykseen saatiin vastaus Manan talon porttikongissa isantaperheen heittaessa niskohimme amparikaupalla vetta. Taman jekun korvasi kuitenkin maittava paikallinen kotiruoka, jota tarjoiltiin lisaa sita mukaan kun lautanen tyhjeni. Samalla tuli maisteltua riisiviinaa seka riisiolutta, joista ensinmainittu muistutti lahinna kiljua ja jalkimmainen oli hyvaa. Kaiken kaikkiaan paiva oli aivan mielettoman hauska ja satavarmasti unohtumaton!
Noh, holin jalkeen karu paluu arkeen ja viikonlopun odottelua. Nyt on taman viikon tyot tehty, joten ei muuta kun hyvin ansaitun viikonlopun viettoon!
- Osku
Hey Osku!... ja muut:)
ReplyDeleteNyt vasta löysin blogisi ja niin kiva lukea kuulumisiasi. Mahtavia kokemuksia ja vielä niin paljon edessä. Tämäkin vitivalkoinen naama saa väriä (joskin kateudesta vihreää) naamalleen täällä loskan (kyllä vain) keskellä.
Lukiessani päiväsi kuvausta tuli ihan olo, että oon siellä, ja täytyypä sanoa, että en laittais pahakseni. Eli jatkahan kirjoittelua niin mä jatkan mielikuvitusmatkailua. Täällä on edelleen yhtä innostavat luennot kuin aina ennenkin ja kouluhommien tekeminen edistyy hyvin blogeja lukiessa..
Vielä mitä, kohta puolivälissä, aika lentää! Ja siis aivan turha yrittää palata Suomeen ilman niitä mallikuvia, haha;)
Hymyjä ja halauksia koko poppoolle:D Nauttikaa elosta!
Inari
x