Jahas. Edellisesta bloggauksesta onkin paassyt vierahtamaan sen verran aikaa, etten oikeastaan tieda mista aloittaa. Toissa on sairasteluja lukuun ottamatta mennyt hyvin, vaikkakin harjoittelua on kaytannossa jaljella enaa yksi viikko ja taman johdosta kaikki tekemattomat hommat alkavat perinteiseen tapaan kasaantua paalle.
Viime viikonloppuna paastiin taas hetkeksi pois Katmandun valilla ahdistavaksi kayvasta ilmapiirista, kun lahdimme Tuukan, Taiston, Tarun, Tiinan, Jussin seka Elinan kanssa Chitwaniin, n. 160 kilometria Katmandusta etelaan sijaitsevaan luonnonpuistoon. Puistossa elaa vapaana kaiken maailman elukoita haisunaadista virtahepojen kautta tiikereihin, joten nahtavaa ja aktiviteettia riitti. Lahto Katmandusta oli perjantai-aamuna klo 7, jota ennen piti viela kayda matkatoimistolla kaantymassa, joten heratys oli mukavasti vahan viiden jalkeen. Lohdutimme vasyneita mieliamme silla, etta kuuden tunnin bussimatkalla ehtii kylla nukkumaan. Vaan ei talla tiella eika taman bussin jousituksella juuri nukuta - meininki oli kuin moottoriveneessa myrskyisella Porkkalan selalla. Kovasti hoykyttynyt retkueemme saapui kuitenkin ilman sen suurempia ongelmia Chitwanin patsinkuumaan taikametsaan (varjossakin reippaasti yli 30 astetta), jossa majoittauduimme askeettisenmukavaan guesthouseen.
Chitwania asuttavat Tharu-heimon (taikka kastin) edustajat, jotka ovat muuttaneet sinne Intiasta joskus puoli vuosisataa sitten. Illalla kavimme oppaan johdolla pallistelemassa Tharujen asumustoa, ja olihan siina taas pohjoisen pojalla ihmettelemista: talot rakennetaan bambun, saven ja norsunlannan sekoituksesta, ja niita yllapidetaan muovaamalla edellisen kerroksen paalle viikon valein uutta tavaraa. Askeettisista oloista huolimatta tai niista johtuen kylan elama vaikutti ainakin turistin silmin katsottuna varsin leppoisalta: viljellaan maata, ajellaan polkupyorilla raitteja pitkin ja jutellaan. Hetkittain olo oli kuin jossakin Suomen maaseudulla.
Kavelyretki jatkui norsutarhaan, jossa saimme ensisilmayksen naista majesteettisista elikoista. Hetken pallisteltyamme kavelimme pikku lenkin viidakon lapi takaisin guesthouselle. Illallinen ja kuumaan huoneeseen nukkumaan, kaikki hyvin.
N. klo 2 yolla totesin etta nyt on mahassa jotakin muuta kuin perhosia. Turistiripuli iski jalleen, ja aivan puun takaa. En mene sen tarkempiin yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vaan etta ei ollut kovin kivaa. Noh, aamulla lahdin kuitenkin sitkeasti muiden mukana paivan rientoihin (viidakkokavelya, melontaa, norsun pesua ja jeeppisafaria). Viidakkokavelyn ja melonnan viela jaksoin, mutta sitten oli pudotin itseni kelkasta ja lahdin guesthouselle nukkumaan. Muiden ilakoidessa ronsujen kanssa mina nain psykedeelisia unia ja luulin paranevani. Sunnuntai-aamuna olinkin jo sen verran paremmassa kunnossa, etta paasin muiden kanssa ratsastamaan norsuilla, mika olikin aika veikeaa hommaa. Norsun paalle oli viritetty kori, johon kiipesi 4 ihmista kuskin istuessa hajareisin elefantin niskan paalla. Meno oli aika vakuuttavaa, joskin epatasaista. Reissun kohokohta loytyi viidakon syovereista: sarvikuonoaiti poikasineen. Ilmeisesti norsut ja sarvikuonot elavat jonkinlaisessa sopusoinnussa, silla oppaamme ajoi ajokkimme pokkana metrin paahan sarvijaarasta, eika kumpikaan elain tuntunut olevan moksiskaan. Norsun mittasuhteista jotakin kertonee se, etta sarvikuonokin naytti rinnallamme onnettoman pienelta otukselta.
Norsuilun jalkeen kovalla kiirella aamupalaa naamaan ja bussilla kohti Katmandua, jossa odotti taas iloinen tyoviikko. Homma ei kuitenkaan mennyt taas ihan niin kuin piti, silla maha kenkkuili edelleen ja pahasti. Eilen aloitin suosiolla antibioottikuurin ja nyt olo on taas jotakuinkin siedettava, vaikka lampoa on nyt taallakin paivisin reippaasti yli 30. Toivottavasti paasisin kuitenkin nayttamaan naamaani toissakin valilla, silla nyt ei enaa haluaisi heittaa paivaakaan hukkaan.
Sitakin enemman odotan kuitenkin perjantaita, silla silloin tanne saapuu Ismo Alankoa lainatakseni:
"Pala vastausta
Pala toivomusta
Pala jotain parempaa
Pala kaipausta
Pala lohdutusta
Pala nousevaa voimaa"
Ninnu!
Taman johdosta palailen asiaan tai sen viereen luultavasti vasta ensi viikon alkupuolella. Nyt on keskityttava olennaiseen: naiseen.
- Osku
Viime viikonloppuna paastiin taas hetkeksi pois Katmandun valilla ahdistavaksi kayvasta ilmapiirista, kun lahdimme Tuukan, Taiston, Tarun, Tiinan, Jussin seka Elinan kanssa Chitwaniin, n. 160 kilometria Katmandusta etelaan sijaitsevaan luonnonpuistoon. Puistossa elaa vapaana kaiken maailman elukoita haisunaadista virtahepojen kautta tiikereihin, joten nahtavaa ja aktiviteettia riitti. Lahto Katmandusta oli perjantai-aamuna klo 7, jota ennen piti viela kayda matkatoimistolla kaantymassa, joten heratys oli mukavasti vahan viiden jalkeen. Lohdutimme vasyneita mieliamme silla, etta kuuden tunnin bussimatkalla ehtii kylla nukkumaan. Vaan ei talla tiella eika taman bussin jousituksella juuri nukuta - meininki oli kuin moottoriveneessa myrskyisella Porkkalan selalla. Kovasti hoykyttynyt retkueemme saapui kuitenkin ilman sen suurempia ongelmia Chitwanin patsinkuumaan taikametsaan (varjossakin reippaasti yli 30 astetta), jossa majoittauduimme askeettisenmukavaan guesthouseen.
Chitwania asuttavat Tharu-heimon (taikka kastin) edustajat, jotka ovat muuttaneet sinne Intiasta joskus puoli vuosisataa sitten. Illalla kavimme oppaan johdolla pallistelemassa Tharujen asumustoa, ja olihan siina taas pohjoisen pojalla ihmettelemista: talot rakennetaan bambun, saven ja norsunlannan sekoituksesta, ja niita yllapidetaan muovaamalla edellisen kerroksen paalle viikon valein uutta tavaraa. Askeettisista oloista huolimatta tai niista johtuen kylan elama vaikutti ainakin turistin silmin katsottuna varsin leppoisalta: viljellaan maata, ajellaan polkupyorilla raitteja pitkin ja jutellaan. Hetkittain olo oli kuin jossakin Suomen maaseudulla.
Kavelyretki jatkui norsutarhaan, jossa saimme ensisilmayksen naista majesteettisista elikoista. Hetken pallisteltyamme kavelimme pikku lenkin viidakon lapi takaisin guesthouselle. Illallinen ja kuumaan huoneeseen nukkumaan, kaikki hyvin.
N. klo 2 yolla totesin etta nyt on mahassa jotakin muuta kuin perhosia. Turistiripuli iski jalleen, ja aivan puun takaa. En mene sen tarkempiin yksityiskohtiin, mutta sanonpahan vaan etta ei ollut kovin kivaa. Noh, aamulla lahdin kuitenkin sitkeasti muiden mukana paivan rientoihin (viidakkokavelya, melontaa, norsun pesua ja jeeppisafaria). Viidakkokavelyn ja melonnan viela jaksoin, mutta sitten oli pudotin itseni kelkasta ja lahdin guesthouselle nukkumaan. Muiden ilakoidessa ronsujen kanssa mina nain psykedeelisia unia ja luulin paranevani. Sunnuntai-aamuna olinkin jo sen verran paremmassa kunnossa, etta paasin muiden kanssa ratsastamaan norsuilla, mika olikin aika veikeaa hommaa. Norsun paalle oli viritetty kori, johon kiipesi 4 ihmista kuskin istuessa hajareisin elefantin niskan paalla. Meno oli aika vakuuttavaa, joskin epatasaista. Reissun kohokohta loytyi viidakon syovereista: sarvikuonoaiti poikasineen. Ilmeisesti norsut ja sarvikuonot elavat jonkinlaisessa sopusoinnussa, silla oppaamme ajoi ajokkimme pokkana metrin paahan sarvijaarasta, eika kumpikaan elain tuntunut olevan moksiskaan. Norsun mittasuhteista jotakin kertonee se, etta sarvikuonokin naytti rinnallamme onnettoman pienelta otukselta.
Norsuilun jalkeen kovalla kiirella aamupalaa naamaan ja bussilla kohti Katmandua, jossa odotti taas iloinen tyoviikko. Homma ei kuitenkaan mennyt taas ihan niin kuin piti, silla maha kenkkuili edelleen ja pahasti. Eilen aloitin suosiolla antibioottikuurin ja nyt olo on taas jotakuinkin siedettava, vaikka lampoa on nyt taallakin paivisin reippaasti yli 30. Toivottavasti paasisin kuitenkin nayttamaan naamaani toissakin valilla, silla nyt ei enaa haluaisi heittaa paivaakaan hukkaan.
Sitakin enemman odotan kuitenkin perjantaita, silla silloin tanne saapuu Ismo Alankoa lainatakseni:
"Pala vastausta
Pala toivomusta
Pala jotain parempaa
Pala kaipausta
Pala lohdutusta
Pala nousevaa voimaa"
Ninnu!
Taman johdosta palailen asiaan tai sen viereen luultavasti vasta ensi viikon alkupuolella. Nyt on keskityttava olennaiseen: naiseen.
- Osku
No comments:
Post a Comment