Vihanpurkaus.

Tama on kirjoitettava, halusitte tai ette.

Meille sanotaan, etta meidan taytyy saada isompi auto. Isompi asunto paremmalta paikalta. 50:n tuuman taulu-tv, koska naapuri osti 48-tuumaisen. Meidan pitaa ostaa pullovetta, isompi sohva ja moottoroitu sanky, jossa on 7 eri hierontamoodia. Lattialammitys. Coca-Colaa, Activiaa, Lumenea. Hampurilaisia, jotka syotyamme pieraisemme ja olemme taas nalkaisia, joka on ihana tekosyy syoda lisaa. Meille tarjotaan esikuviksi julkisuushakuisia, silikonitissisia kanoja, Idols-tahtia ja pieni, nariseva mies joka ajaa autolla ympyraa. Meidan uutisemme taytetaan ulkoministerin tekstiviesteilla, paaministerin uuniperunoilla ja lassyttavilla meteorologeilla. Meita v*tuttaa, kun Hesari ei tullut, maidosta on mennyt paivays ja bussi on 2 minuuttia myohassa. Meille kerrotaan ettemme saa ruokkia lamaa, koska merentakaiset rahanahneet kapitalistit paskoivat housuihinsa ja tarvitsevat nyt meita pyyhkimaan.

Taalla katulapsikeskuksen toiminnanjohtaja saa palkaa 20 euroa kuussa, joka riittaa teehen. Elattaakseen perheensa han myy vaimonsa kanssa iltaisin turistirihkamaa torilla. Yla-aste-ikaisen pojan koulutus maksaa 9 euroa vuodessa. Vanhempien kannalta edullisempaa on laittaa poika toihin, roikkumaan nimellisella palkalla Hiacen ovella 15 tuntia vuorokaudessa imien polya ja pakokaasua. Meille tietamattomyys on siunaus, kaikille kolmansissa maissa asuville ihmiselle kirous.

Koko Katmandun laakso on saasteesta harmaa, hiilipoly tarttuu joka paikkaan. Maalla olisi kaytettavissaaan maailman toiseksi suurimmat vesivoimavarat, mutta vesivoimateknologia on kallista ja kaupunki on ilman sahkoa 14 tuntia vuorokaudesta. Ratkaisua haetaan diesel-generaattoreista, mika on energiantuottotavoista halvin - ja surkein. Energiapulan vuoksi Nepalin yritykset menettavat tuloja taman vuoden aikana summan, joka vastaa puolta maan valtionbudjetista. Saasteessa elamisella on seurauksensa; tilastojen mukaan puolet Katmandun asukkaista sairastavat tuberkuloosia siita tietoisina tai tietamattomina. Paikallisen sairaalan lastenosastolla on muksuja, jotka kuolevat aivokalvontulehdukseen, koska kukaan ei maksa 9:n euron hintaista rokotetta. Yhdeksan.

Ahdistaako? Niin pitaakin. Rakkaat ystavat, meita on kusetettu. Maailmassa on paljon muutakin, kun mita meille naytetaan tai mita meidan annetaan ymmartaa. Jotakin, joka on itse nahtava ja koettava. Lienette kanssani samaa mielta siita, etta jotakin olisi tehtava. Tehkaa siis jotakin! Siihen ei tarvita loppupeleissa juuri muuta kun kyky valittaa (skandinavian aakkosia, kylla te osaatte). Ja tiedan, etta teista jokaisella on se kyky. Jos teilla on riittavat henkiset ja aineelliset resurssit, lahtekaa itse katsomaan mista maailmassa on kyse. Alkaaka nyt aloittako sita "muttakunenhanmina"-ruikutusta. Lahtekaa! En minakaan ollut lahdostani aivan varma, mutta en ole katunut tata ratkaisua paivaakaan. Jos tama ei onnistu, etsikaa organisaatio, jonka kautta apu menee perille. Se on vaikeaa, mutta kannattaa. Jos ette halua tehda sitakaan, yrittakaa nyt hyvat ihmiset edes nauttia siita mita teilla on! Seuraavan kerran kun tekee mieli valittaa siita etta pitaa lukea tenttiin, terveyskeskuksissa on jonoja, hallitus huono ja poliisit sikoja, saatan jattaa mokomat puheet omaan arvoonsa.

Vaikka meille muuta vaitetaan, on meilla kaikki tarpeellinen. Meilla on enemman kun yltakyllaisyys, enemman kuin moni taman maan kansalaisista osaa edes kuvitella. Ajatelkaa omilla aivoillanne ja miettikaa mihin laitatte rahojanne likomaan. Unohtakaa oma napanne ja katsokaa ymparille. Rakastakaa kanssaihmista ja nayttakaa se talle. Ei ole paljon vaadittu, kylla te osaatte. Vaikken paljon tiedakaan, niin sen tiedan.

- from Kathmandu with love: Osku