No niin, edellisesta paivityksesta onkin jo melkein viikko. Eika mikaan ihan turha viikko. Viime torstaina alkoi siis intensiivikurssi paikallisella yliopistolla yhdessa takalaisten sosiaalityon opiskelijoiden kanssa. Neljan paivan aikana kuulimme luentoja mm. yk:n ihmisoikeusjarjeston paikallisen osaston johtajalta, Nepalin kuuluisimmalta naisasianaiselta, ihmisoikeusaktivistilta ym. Luennot olivat jotain aivan muuta kuin Suomessa. Koska luennoissa kasitellyt asiat tulevat taalla kirjaimellisesti iholle, on hommassa mukana reipas annos tunteen paloa ja aitoa mielenkiintoa. Suomen harmaat, vasyneet ja valinpitamattomyytta huokuvat oppitunnit ovat tasta hyvin kaukana. Luentosalissa ja lounasatauoilla kaytiin kiivasta keskustelua. Nyt tiedan paljon enemman Nepalin historiasta ja nykyisesta tilanteesta. Tiedan myos, etta paikalliset opiskelijat ovat valmiita ja kyvykkaita tekemaan kaikkensa, jotta Nepalin tulevaisuus olisi kirkkaampi.
Sunnuntaina oli ohjelmassa kurssin paatosjuhla, jossa meille esiteltiin paikallisia tansseja. Lopuksi meininki kavi aivan villiksi ja lahes kaikki opiskelijat - suomalaiset mukaan lukien - olivat lavalla tanssimassa musiikin tahdissa.
Koko luentosarjan ajan olimme vahvassa vuorovaikutuksessa paikallisten opiskelijoiden kanssa, joten vaikka kurssi oli lyhytkestoinen, syntyi meille jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne. Monen uuden ystavan kanssa tulikin vaihdettua puhelinnumeroita ja sahkopostiosoitteita tulevaa yhteydenpitoa varten.
Tama koitui hyodyksemme ennen kuin arvasimmekaan, silla eilen oli yksi suurimmista juhlapyhista, Shivaratri (tai jotain sellaista), ja paasimme yhdessa paikallisen oppaamme Manan (lausutaan Mono) kanssa Patsupathinan joelle, missa paikalliset polttavat omaistensa ruumiit ja laskevat ne pyhaan jokeen. Eilen paikalliset jonottivat paastakseen uhraamaan Shiva-jumallalle. Paikalla oli uutisten mukaan puoli miljoonaa ihmista, joten homma alkoi melko pian kayda aika ahdistavaksi. Tahan lienee vaikutuksensa myos silla, etta kyseinen paiva on ainut, jona kannabiksen nauttiminen missa muodossa hyvansa on laillista. Taisto totesikin kaikkien olevan "sekaisin marista". Ei silti kaduta ollenkaan etta tuli lahdettya, ei sita joka paiva seiso 5:n metrin paassa palavasta kropasta. En kylla haluaisikaan.
Eilen koettiin myos toisenlainen ihme: guesthousemme hanasta tuli lamminta vetta! Nyt meidan ei siis tarvitse muuttaa muumitalostamme. Eilen teimme kuitenkin Paulin kanssa klassisen virheen: vaarinkasityksen seurauksena lukitsimme huoneemme avaimen sisalle huoneeseen. Nooh, nukkuuhan sita yhden yon olkkarin lattiallakin; tanaan saadaan vara-avaimella ovi auki. Huomenna paasemme tyonsarkaan kiinni, klk:n pikkuriiviot odottavat meita seitsemalta aamulla.
Summatakseni fiilikset voisin lainata biisia, jonka esitimme Paulin kanssa lokaaleille opiskelutovereillemme. Niille, jotka tietavat, niin savel on edelleen Radioheadin Creepista:
"I'm a Finn
I've got white skin
I'm enjoying it here
I like being here"
- Osku
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment