Q-lumisia

Jepjep.
Taalla taas, paivittamassa tilannetta.
Eilen oli pitka ja antoisa paiva: tutustuminen katulapsikeskukseen seka lastenkotiin ja koulun tarjoama illallinen hotellilla. Aamu alkoi siis jo ennen kuutta, kun herailimme ja lahdimme kohti katulapsikeskusta (klk), joka sijaitsee Kathmandun ytimen ytimessa, Dhurbar Squaren valittomassa laheisyydessa. Saapuessamme paikalle meita oli vastassa n. 30 kouluikaisen lapsen joukko, joka esitti meille riemukkaan tanssin ja peraan viela hama-hama-hakkia taydet kolme sakeistoa viittomineen ja selkealla suomen kielella. Edelliset harjoittelussa olleet suomalaiset olivat sen heille opettaneet. Hakellyksen, liikutuksen ja hyvan olon tunne oli mahtava!
Katulapsikeskuksen perustanut laakari kertoi, kuinka homma oli lahtenyt kayntiin: eraana iltana toista tullessaan han oli nahnut katulapsiryhman, jolle oli omatunnon soimauksen seurauksena kaynyt ostamassa ruokaa. Seuraavana iltana lapsia oli enemman, ja hiljalleen hanen luokseen oli iltaisin alkanut tulla nalkaisia lapsia. Homma oli lahtenyt pikkuhiljaa kehittymaan, ja nyt klk:lla on kolmikerroksiset luokkatilat + ruokailutila. Laakarimies on kylla todelline pyhimys, ei voi kun arvostaa.
Ainoa ongelma klk:n tiloissa on se, etta huonekorkeus on n. 175 cm ja oviaukot ovat sitakin matalampia. Paulin ryhti saattaa siis hieman karsia, kaveri kun on n. 190 cm pitka. Toisaalta han tokaisi myos guesthousen sankyjen olevan lasten mallia.
Klk:n toiminta rajoittuu talla hetkella aikavalille 7-10 aamulla, jonka jalkeen lapset lahtevat kouluun. Taman johdosta meilta vaadittu tyoaika ei tayty, joten saatamme joutua tekemaan toita myos iltaisin, toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa lastenkodissa. Toinen vaihtoehto on, etta kehittelisimme klk:n lasten kouluille jonkinlaista kerhotoimintaa tms. Saa nahda, kaikki tapahtuu taalla hiljalleen.
Guesthousen vesitilanne paranee sekin pikkuhiljaa. Vesisysteemi toimii siten, etta jokaisen talon alla on vesisailio, josta vesi pumpataan sahkopumpulla toiseen, katolla olevaan sailioon, mista se sitten tulee onnettomalla paineella hanoihin ja vessaan. Taalla on niin kova pula vedesta, etta alasailio saatiin taytettya vasta tana aamuna. Nyt pitaa ilmeisesti viela odottaa, etta tulee sahkot, jotta vesi pumppaantuisi ylos. Tana aamuna kavimme paikallisten kaivolla ja peseydyimme siita saadussa vedessa kauha-ampari-meiningilla, mika helpotti oloa kummasti.
Muuten paikallinen kulttuuri jaksaa yha ihastuttaa, vihastuttaa ja kummastuttaa. Meininki on yleisesti ottaen kiireeton: esim. kahvin saaminen ravintolassa saattaa hyvinkin kestaa 20 min, ruoan sitakin pidempaan. Kadulla ihmiset kavelevat rauhallisesti lontystaen, mutta taksikuskit (tai mitka tahansa mitaan pyorilla liikkuvaa kayttavat) ovat koko ajan suoraan sanotusti kuin tuli perseen alla. Taalla eivat kaiken maailman mikkohirvoset ja mikakalliot parjaisi.
Hektisyys ja meteli alkaa valilla rasittamaan, mutta onneksi guesthousemme on rauhallisemmalla alueella, ja sen kattoterassilla kynttilanvalossa nautitut ja musiikin saestamat iltateet/kahvit/kaljat ovat hyva rauhoitus ennen nukkumaan menoa.
Tanaan onkin sitten vika vapaapaiva ennen ensi viikon lauantaita. Siita johtuen tuhlasimme aamulla 5 tuntia auringossa chillailuun takapihalla. Siita tulikin mieleeni, etta taalla paikalliset kayttavat vaalentavaa aurinkovoidetta. Noh, kuten jossain laulussa sanotaan: "the World's a better place when it's upside down".
- OsQ