No niin, edellisesta paivityksesta onkin jo melkein viikko. Eika mikaan ihan turha viikko. Viime torstaina alkoi siis intensiivikurssi paikallisella yliopistolla yhdessa takalaisten sosiaalityon opiskelijoiden kanssa. Neljan paivan aikana kuulimme luentoja mm. yk:n ihmisoikeusjarjeston paikallisen osaston johtajalta, Nepalin kuuluisimmalta naisasianaiselta, ihmisoikeusaktivistilta ym. Luennot olivat jotain aivan muuta kuin Suomessa. Koska luennoissa kasitellyt asiat tulevat taalla kirjaimellisesti iholle, on hommassa mukana reipas annos tunteen paloa ja aitoa mielenkiintoa. Suomen harmaat, vasyneet ja valinpitamattomyytta huokuvat oppitunnit ovat tasta hyvin kaukana. Luentosalissa ja lounasatauoilla kaytiin kiivasta keskustelua. Nyt tiedan paljon enemman Nepalin historiasta ja nykyisesta tilanteesta. Tiedan myos, etta paikalliset opiskelijat ovat valmiita ja kyvykkaita tekemaan kaikkensa, jotta Nepalin tulevaisuus olisi kirkkaampi.
Sunnuntaina oli ohjelmassa kurssin paatosjuhla, jossa meille esiteltiin paikallisia tansseja. Lopuksi meininki kavi aivan villiksi ja lahes kaikki opiskelijat - suomalaiset mukaan lukien - olivat lavalla tanssimassa musiikin tahdissa.
Koko luentosarjan ajan olimme vahvassa vuorovaikutuksessa paikallisten opiskelijoiden kanssa, joten vaikka kurssi oli lyhytkestoinen, syntyi meille jonkinlainen yhteenkuuluvuuden tunne. Monen uuden ystavan kanssa tulikin vaihdettua puhelinnumeroita ja sahkopostiosoitteita tulevaa yhteydenpitoa varten.
Tama koitui hyodyksemme ennen kuin arvasimmekaan, silla eilen oli yksi suurimmista juhlapyhista, Shivaratri (tai jotain sellaista), ja paasimme yhdessa paikallisen oppaamme Manan (lausutaan Mono) kanssa Patsupathinan joelle, missa paikalliset polttavat omaistensa ruumiit ja laskevat ne pyhaan jokeen. Eilen paikalliset jonottivat paastakseen uhraamaan Shiva-jumallalle. Paikalla oli uutisten mukaan puoli miljoonaa ihmista, joten homma alkoi melko pian kayda aika ahdistavaksi. Tahan lienee vaikutuksensa myos silla, etta kyseinen paiva on ainut, jona kannabiksen nauttiminen missa muodossa hyvansa on laillista. Taisto totesikin kaikkien olevan "sekaisin marista". Ei silti kaduta ollenkaan etta tuli lahdettya, ei sita joka paiva seiso 5:n metrin paassa palavasta kropasta. En kylla haluaisikaan.
Eilen koettiin myos toisenlainen ihme: guesthousemme hanasta tuli lamminta vetta! Nyt meidan ei siis tarvitse muuttaa muumitalostamme. Eilen teimme kuitenkin Paulin kanssa klassisen virheen: vaarinkasityksen seurauksena lukitsimme huoneemme avaimen sisalle huoneeseen. Nooh, nukkuuhan sita yhden yon olkkarin lattiallakin; tanaan saadaan vara-avaimella ovi auki. Huomenna paasemme tyonsarkaan kiinni, klk:n pikkuriiviot odottavat meita seitsemalta aamulla.
Summatakseni fiilikset voisin lainata biisia, jonka esitimme Paulin kanssa lokaaleille opiskelutovereillemme. Niille, jotka tietavat, niin savel on edelleen Radioheadin Creepista:
"I'm a Finn
I've got white skin
I'm enjoying it here
I like being here"
- Osku
Tuesday, February 24, 2009
Wednesday, February 18, 2009
Q-lumisia
Jepjep.
Taalla taas, paivittamassa tilannetta.
Eilen oli pitka ja antoisa paiva: tutustuminen katulapsikeskukseen seka lastenkotiin ja koulun tarjoama illallinen hotellilla. Aamu alkoi siis jo ennen kuutta, kun herailimme ja lahdimme kohti katulapsikeskusta (klk), joka sijaitsee Kathmandun ytimen ytimessa, Dhurbar Squaren valittomassa laheisyydessa. Saapuessamme paikalle meita oli vastassa n. 30 kouluikaisen lapsen joukko, joka esitti meille riemukkaan tanssin ja peraan viela hama-hama-hakkia taydet kolme sakeistoa viittomineen ja selkealla suomen kielella. Edelliset harjoittelussa olleet suomalaiset olivat sen heille opettaneet. Hakellyksen, liikutuksen ja hyvan olon tunne oli mahtava!
Katulapsikeskuksen perustanut laakari kertoi, kuinka homma oli lahtenyt kayntiin: eraana iltana toista tullessaan han oli nahnut katulapsiryhman, jolle oli omatunnon soimauksen seurauksena kaynyt ostamassa ruokaa. Seuraavana iltana lapsia oli enemman, ja hiljalleen hanen luokseen oli iltaisin alkanut tulla nalkaisia lapsia. Homma oli lahtenyt pikkuhiljaa kehittymaan, ja nyt klk:lla on kolmikerroksiset luokkatilat + ruokailutila. Laakarimies on kylla todelline pyhimys, ei voi kun arvostaa.
Ainoa ongelma klk:n tiloissa on se, etta huonekorkeus on n. 175 cm ja oviaukot ovat sitakin matalampia. Paulin ryhti saattaa siis hieman karsia, kaveri kun on n. 190 cm pitka. Toisaalta han tokaisi myos guesthousen sankyjen olevan lasten mallia.
Klk:n toiminta rajoittuu talla hetkella aikavalille 7-10 aamulla, jonka jalkeen lapset lahtevat kouluun. Taman johdosta meilta vaadittu tyoaika ei tayty, joten saatamme joutua tekemaan toita myos iltaisin, toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa lastenkodissa. Toinen vaihtoehto on, etta kehittelisimme klk:n lasten kouluille jonkinlaista kerhotoimintaa tms. Saa nahda, kaikki tapahtuu taalla hiljalleen.
Guesthousen vesitilanne paranee sekin pikkuhiljaa. Vesisysteemi toimii siten, etta jokaisen talon alla on vesisailio, josta vesi pumpataan sahkopumpulla toiseen, katolla olevaan sailioon, mista se sitten tulee onnettomalla paineella hanoihin ja vessaan. Taalla on niin kova pula vedesta, etta alasailio saatiin taytettya vasta tana aamuna. Nyt pitaa ilmeisesti viela odottaa, etta tulee sahkot, jotta vesi pumppaantuisi ylos. Tana aamuna kavimme paikallisten kaivolla ja peseydyimme siita saadussa vedessa kauha-ampari-meiningilla, mika helpotti oloa kummasti.
Muuten paikallinen kulttuuri jaksaa yha ihastuttaa, vihastuttaa ja kummastuttaa. Meininki on yleisesti ottaen kiireeton: esim. kahvin saaminen ravintolassa saattaa hyvinkin kestaa 20 min, ruoan sitakin pidempaan. Kadulla ihmiset kavelevat rauhallisesti lontystaen, mutta taksikuskit (tai mitka tahansa mitaan pyorilla liikkuvaa kayttavat) ovat koko ajan suoraan sanotusti kuin tuli perseen alla. Taalla eivat kaiken maailman mikkohirvoset ja mikakalliot parjaisi.
Hektisyys ja meteli alkaa valilla rasittamaan, mutta onneksi guesthousemme on rauhallisemmalla alueella, ja sen kattoterassilla kynttilanvalossa nautitut ja musiikin saestamat iltateet/kahvit/kaljat ovat hyva rauhoitus ennen nukkumaan menoa.
Tanaan onkin sitten vika vapaapaiva ennen ensi viikon lauantaita. Siita johtuen tuhlasimme aamulla 5 tuntia auringossa chillailuun takapihalla. Siita tulikin mieleeni, etta taalla paikalliset kayttavat vaalentavaa aurinkovoidetta. Noh, kuten jossain laulussa sanotaan: "the World's a better place when it's upside down".
- OsQ
Taalla taas, paivittamassa tilannetta.
Eilen oli pitka ja antoisa paiva: tutustuminen katulapsikeskukseen seka lastenkotiin ja koulun tarjoama illallinen hotellilla. Aamu alkoi siis jo ennen kuutta, kun herailimme ja lahdimme kohti katulapsikeskusta (klk), joka sijaitsee Kathmandun ytimen ytimessa, Dhurbar Squaren valittomassa laheisyydessa. Saapuessamme paikalle meita oli vastassa n. 30 kouluikaisen lapsen joukko, joka esitti meille riemukkaan tanssin ja peraan viela hama-hama-hakkia taydet kolme sakeistoa viittomineen ja selkealla suomen kielella. Edelliset harjoittelussa olleet suomalaiset olivat sen heille opettaneet. Hakellyksen, liikutuksen ja hyvan olon tunne oli mahtava!
Katulapsikeskuksen perustanut laakari kertoi, kuinka homma oli lahtenyt kayntiin: eraana iltana toista tullessaan han oli nahnut katulapsiryhman, jolle oli omatunnon soimauksen seurauksena kaynyt ostamassa ruokaa. Seuraavana iltana lapsia oli enemman, ja hiljalleen hanen luokseen oli iltaisin alkanut tulla nalkaisia lapsia. Homma oli lahtenyt pikkuhiljaa kehittymaan, ja nyt klk:lla on kolmikerroksiset luokkatilat + ruokailutila. Laakarimies on kylla todelline pyhimys, ei voi kun arvostaa.
Ainoa ongelma klk:n tiloissa on se, etta huonekorkeus on n. 175 cm ja oviaukot ovat sitakin matalampia. Paulin ryhti saattaa siis hieman karsia, kaveri kun on n. 190 cm pitka. Toisaalta han tokaisi myos guesthousen sankyjen olevan lasten mallia.
Klk:n toiminta rajoittuu talla hetkella aikavalille 7-10 aamulla, jonka jalkeen lapset lahtevat kouluun. Taman johdosta meilta vaadittu tyoaika ei tayty, joten saatamme joutua tekemaan toita myos iltaisin, toisella puolella kaupunkia sijaitsevassa lastenkodissa. Toinen vaihtoehto on, etta kehittelisimme klk:n lasten kouluille jonkinlaista kerhotoimintaa tms. Saa nahda, kaikki tapahtuu taalla hiljalleen.
Guesthousen vesitilanne paranee sekin pikkuhiljaa. Vesisysteemi toimii siten, etta jokaisen talon alla on vesisailio, josta vesi pumpataan sahkopumpulla toiseen, katolla olevaan sailioon, mista se sitten tulee onnettomalla paineella hanoihin ja vessaan. Taalla on niin kova pula vedesta, etta alasailio saatiin taytettya vasta tana aamuna. Nyt pitaa ilmeisesti viela odottaa, etta tulee sahkot, jotta vesi pumppaantuisi ylos. Tana aamuna kavimme paikallisten kaivolla ja peseydyimme siita saadussa vedessa kauha-ampari-meiningilla, mika helpotti oloa kummasti.
Muuten paikallinen kulttuuri jaksaa yha ihastuttaa, vihastuttaa ja kummastuttaa. Meininki on yleisesti ottaen kiireeton: esim. kahvin saaminen ravintolassa saattaa hyvinkin kestaa 20 min, ruoan sitakin pidempaan. Kadulla ihmiset kavelevat rauhallisesti lontystaen, mutta taksikuskit (tai mitka tahansa mitaan pyorilla liikkuvaa kayttavat) ovat koko ajan suoraan sanotusti kuin tuli perseen alla. Taalla eivat kaiken maailman mikkohirvoset ja mikakalliot parjaisi.
Hektisyys ja meteli alkaa valilla rasittamaan, mutta onneksi guesthousemme on rauhallisemmalla alueella, ja sen kattoterassilla kynttilanvalossa nautitut ja musiikin saestamat iltateet/kahvit/kaljat ovat hyva rauhoitus ennen nukkumaan menoa.
Tanaan onkin sitten vika vapaapaiva ennen ensi viikon lauantaita. Siita johtuen tuhlasimme aamulla 5 tuntia auringossa chillailuun takapihalla. Siita tulikin mieleeni, etta taalla paikalliset kayttavat vaalentavaa aurinkovoidetta. Noh, kuten jossain laulussa sanotaan: "the World's a better place when it's upside down".
- OsQ
Monday, February 16, 2009
Heheiii!
Heippa hei vaan kaikille.
Sattui loytymaan taas sopiva aika/paikka kirjoittelulle, joten ajattelin vahan paivittaa tilannetta. Edellisen kirjoituksen jalkeen ei ole suurempia mullistuksia tapahtunut. Kaikki on edelleen hyvin ja mieli aika virkea. Olo alkaa jo olla jokseenkin kotoutunut ja turvallinenkin. Ainoa piiiitka miinus on talla hetkella se, ettei guesthousessamme ole ollut vetta eilis-aamusta lahtien (ei siis kylmaa eika varsinkaan kuumaa). Juomavedethan joudumme ostamaan muutenkin, joten sen suhteen ei ole ongelmaa, mutta suihku saattais olla ihan jees ja vessatkin ois kiva vetaa joskus! Noh, ongelmaa yritetaan ilmeisesti korjata parhaimmillaan. Vetta ei tosin tunnu olevan missaan muuallakaan...
Eilen kavimme Thamelissa, joka on lahin vahan suurempi kaupunginosa. Siella sijaitsee myos Monkey Temple (Madventuresin katsojille tuttu), eli buddhalaisten kukkulan paalle rakentama temppelisysteemi, jossa on paljon apinoita, mutta sitakin enemman kulkukoiria ja puluja. Temppelireissun jalkeen kavimme syomassa ja sitten shoppailimme ympariinsa Thamelin turistirysassa. Mieleen tuli lahinna Venetsia; ahdasta, likaista ja jotenkin ahdistavaa, huumekauppiaat ja kaikki. Sain kuitenkin ostettua uudet housut, paidan ja olkalaukun, ja olen nyt hieman enemman paikallisen nakoinen. Paikallisten mielesta on hienoa, kun lankkarit pukeutuvat heidan tavallaan, eika kadulla tuijotella niin pitkaan kun lankkari-vaatteissa.
Illalla pitaisi menna Paulia vastaan lentokentalle ja huomenna aamulla paasemme tutustumaan tulevaan tyopaikkaan.
Eipa taalla siis tan kummempia, palailen taas asiaan kun kerkian.
- Osku
Ps. Liittaisin mielellani blogiin kuvia taalta, mutta kamerani on sen verran vanha, ettei se onnistu. Saattaa olla, etta hankin uuden kameran, pitaa vahan kartotella hintoja yms. Sain kuitenkin Tuukalta eilisen paivan kuvat muistitikulle ja yritan saataa niita tanne, toivottavasti onnistuu.
Sattui loytymaan taas sopiva aika/paikka kirjoittelulle, joten ajattelin vahan paivittaa tilannetta. Edellisen kirjoituksen jalkeen ei ole suurempia mullistuksia tapahtunut. Kaikki on edelleen hyvin ja mieli aika virkea. Olo alkaa jo olla jokseenkin kotoutunut ja turvallinenkin. Ainoa piiiitka miinus on talla hetkella se, ettei guesthousessamme ole ollut vetta eilis-aamusta lahtien (ei siis kylmaa eika varsinkaan kuumaa). Juomavedethan joudumme ostamaan muutenkin, joten sen suhteen ei ole ongelmaa, mutta suihku saattais olla ihan jees ja vessatkin ois kiva vetaa joskus! Noh, ongelmaa yritetaan ilmeisesti korjata parhaimmillaan. Vetta ei tosin tunnu olevan missaan muuallakaan...
Eilen kavimme Thamelissa, joka on lahin vahan suurempi kaupunginosa. Siella sijaitsee myos Monkey Temple (Madventuresin katsojille tuttu), eli buddhalaisten kukkulan paalle rakentama temppelisysteemi, jossa on paljon apinoita, mutta sitakin enemman kulkukoiria ja puluja. Temppelireissun jalkeen kavimme syomassa ja sitten shoppailimme ympariinsa Thamelin turistirysassa. Mieleen tuli lahinna Venetsia; ahdasta, likaista ja jotenkin ahdistavaa, huumekauppiaat ja kaikki. Sain kuitenkin ostettua uudet housut, paidan ja olkalaukun, ja olen nyt hieman enemman paikallisen nakoinen. Paikallisten mielesta on hienoa, kun lankkarit pukeutuvat heidan tavallaan, eika kadulla tuijotella niin pitkaan kun lankkari-vaatteissa.
Illalla pitaisi menna Paulia vastaan lentokentalle ja huomenna aamulla paasemme tutustumaan tulevaan tyopaikkaan.
Eipa taalla siis tan kummempia, palailen taas asiaan kun kerkian.
- Osku
Ps. Liittaisin mielellani blogiin kuvia taalta, mutta kamerani on sen verran vanha, ettei se onnistu. Saattaa olla, etta hankin uuden kameran, pitaa vahan kartotella hintoja yms. Sain kuitenkin Tuukalta eilisen paivan kuvat muistitikulle ja yritan saataa niita tanne, toivottavasti onnistuu.
Saturday, February 14, 2009
Namaste!
Khaolakhel, Kathmandu, Nepal.
Hei, kaikki!
Taalla sita ollaan, kolmatta paivaa. Ensimmainen kerta kun paasin toimivan koneen aareen. Elikka lyhyesti: asun kuuden hengen mukavassa, muumitalomaisessa guesthousessa yhdessa neljan muun diak-opiskelijan kanssa. Samaan taloon tulee maanantaina asumaan viela Pauli.
Talo sijaitsee Khaolakelissa, joka on kaytannossa sama kun Espoo Helsingille (elintaso on tosin hieman toista luokkaa). Talossa on kolme kerrosta ja ihana kattoterassi. Muuten loytyy kaikki tarvittavat mukavuudet, mutta meilla ei ole viela lamminta vetta, sita yritetaan saada toimimaan pikkuhiljaa. Sahkosta on taalla kova pula, ja sita saannostellaan siten, etta meilla on talla hetkella virtaa aamuneljasta kahdeksaan ja keskipaivasta iltapaiva neljaan. Veden lammitus toimii aurinkokennoilla, sitten kun toimii.
Guesthousen vieressa on englanninkielinen koulu, jonka lasten aaniin olen herannyt aamuisin. Toisaalta heratyksesta huolehtii myos paikallinen kukko seka kulkukoirat, joilla on aina aamuisin asiaa toisilleen. Kaikesta tasta huolimatta olen nukkunut pikkuruisessa, mutta kodikkaassa huoneessani hyvin, vaikka nainkin (hemmetin skandinavian aakkoset) viime yona tosi outoja unia, joissa ajattaret lentelivat uhkaavina parvina ympariinsa.
Kaikki tapaamani paikalliset ovat olleet erittain ystavallisia ja mukavia. Vieraista huolehtiminen tuntuu olevan paikalliselle kulttuurille ominaista. Liikenne on kammottavaa ja vaaranpuoleista, mutta siihenkin alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Ruoka on halpaa ja hyvaa; esim. kolmen ruokalajin kana-hassakka juomineen 2,5 euroa. Huomenna olisi tarkoitus pitaa viela vapaapaiva, katsella temppeleita ja hankkia kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Maanantai on myos vapaa, tiistaina tutustuminen harjoittelupaikkaan ja torstaista sunnuntaihin intensiivikurssi, jossa meita perehdytetaan paikalliseen kulttuuriin ja tulevaan tyohon. Tyot alkaisivat sitten kurssin jalkeen.
Tahan mennessa tunnelmat ovat siis olleet paa-asiassa aivan loistavat, eika lahto ole kaduttanut hetkeakaan. So far, so good.
Oskari logging of.
Hei, kaikki!
Taalla sita ollaan, kolmatta paivaa. Ensimmainen kerta kun paasin toimivan koneen aareen. Elikka lyhyesti: asun kuuden hengen mukavassa, muumitalomaisessa guesthousessa yhdessa neljan muun diak-opiskelijan kanssa. Samaan taloon tulee maanantaina asumaan viela Pauli.
Talo sijaitsee Khaolakelissa, joka on kaytannossa sama kun Espoo Helsingille (elintaso on tosin hieman toista luokkaa). Talossa on kolme kerrosta ja ihana kattoterassi. Muuten loytyy kaikki tarvittavat mukavuudet, mutta meilla ei ole viela lamminta vetta, sita yritetaan saada toimimaan pikkuhiljaa. Sahkosta on taalla kova pula, ja sita saannostellaan siten, etta meilla on talla hetkella virtaa aamuneljasta kahdeksaan ja keskipaivasta iltapaiva neljaan. Veden lammitus toimii aurinkokennoilla, sitten kun toimii.
Guesthousen vieressa on englanninkielinen koulu, jonka lasten aaniin olen herannyt aamuisin. Toisaalta heratyksesta huolehtii myos paikallinen kukko seka kulkukoirat, joilla on aina aamuisin asiaa toisilleen. Kaikesta tasta huolimatta olen nukkunut pikkuruisessa, mutta kodikkaassa huoneessani hyvin, vaikka nainkin (hemmetin skandinavian aakkoset) viime yona tosi outoja unia, joissa ajattaret lentelivat uhkaavina parvina ympariinsa.
Kaikki tapaamani paikalliset ovat olleet erittain ystavallisia ja mukavia. Vieraista huolehtiminen tuntuu olevan paikalliselle kulttuurille ominaista. Liikenne on kammottavaa ja vaaranpuoleista, mutta siihenkin alkaa pikkuhiljaa tottumaan. Ruoka on halpaa ja hyvaa; esim. kolmen ruokalajin kana-hassakka juomineen 2,5 euroa. Huomenna olisi tarkoitus pitaa viela vapaapaiva, katsella temppeleita ja hankkia kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Maanantai on myos vapaa, tiistaina tutustuminen harjoittelupaikkaan ja torstaista sunnuntaihin intensiivikurssi, jossa meita perehdytetaan paikalliseen kulttuuriin ja tulevaan tyohon. Tyot alkaisivat sitten kurssin jalkeen.
Tahan mennessa tunnelmat ovat siis olleet paa-asiassa aivan loistavat, eika lahto ole kaduttanut hetkeakaan. So far, so good.
Oskari logging of.
Subscribe to:
Posts (Atom)
